Autenttinen oppiminen/osio 6

Lueskelin materiaaleja autenttisesta oppimisesta. Diana-sivustolla oli kohtalaisen helposti aukeavaa tekstiä oman pohdintani tueksi.

Sana autenttinen on minulle filosofisesti värittynyt. Eksistentialistit puhuivat autenttisesta elämästä.

Huomaan pyrkineeni opettajuudessa autenttisuuteen eli esimerkiksi siihen, että opettamani aines koskettaisi opiskelijoita, tuntuisi omakohtaiselta, niveltyisi maailmaan jossa he elävät. Välillä kipuilen asian kanssa. Esimerkiksi kirkkohistorian tekeminen autenttiseksi ei ole helppoa. Haluaisin rohkaista opiskelijoita luomaan uutta, arvioimaan tietoa, dialogisuuteenkin; välillä vain tuntuu siltä, että opetus ja oppiminen jää vanhan toistoksi. En ole ratkaissut ongelmaa siitä, miten virittää opiskelijat omaehtoiseen tiedon rakenteluun ilman, että työmäärä kasvaa liikaa. Toistava opiskelu on helpompaa, vaivattomampaa, turvallisempaa.

Autenttisuus käsitetään oppimateriaaleissamme myös työelämän ja oppimisen linkittymisenä. Oppimisen tulisi aina palvella työelämää. Tässä jotkut oppiaineistani ovat helpompia: esimerkiksi psykologian opettamisessa tuon aika usein esille sitä, miten erilaisissa ammateissa tai perhe-elämässä tai harrastuksissa tai muuten arjessa voi hyödyntää psykologista tietoa.

Oikeiden ongelmien keruu opetuksen lähtökohdaksi ei ole helppoa. Tiedän yrittäväni virittää oppimisen lähtökohdaksi esimerkiksi kysymyksiä siitä, mitä on tehokas oppiminen tai miten ihmisten kanssa pärjää tai miten ymmärtää naispappeuskiistaa. Kaikki minun kysymykseni eivät ole autenttisia kaikille opiskelijoilleni - ainakaan juuri nyt. Toivoisin, että saisin opetukseni tuntumaan autenttiselta edes omissa silmissäni. Joillakin kursseilla sekin on haaste.

Arkioppimisesta vielä

Koululaisjumalanpalveluksessa aamulla pappi puhui yllättäen arkioppimisesta. Eihän hän tuota sanaa käyttänyt, vaan viittasi taitoihin, joita opimme ystäviltämme ja muutenkin sosiaalisissa suhteissa.

Eilen tulin teeveen ruokaohjelmaa laiskasti katsellessani ajatelleeksi sitäkin, kuinka suuri osa ruuanlaittotaidostakin opitaan informaalisti omaksuen muilta virikkeitä ja omia sisäisiä malleja rakennellen yksilöllisesti.

Arkioppimisesta

Koin tämän osion tehtävät melko vaativiksi - en siksi, että ne olisivat teknisesti hankalia, vaan ehkä jopa motivoitumisongelmien vuoksi. Toinen ongelma liittyi siihen, että tuntui erittäin oudolta lähteä työkaverilta penäämään omaa oppimistaan osana tätä koulutusta. Työtoveruuden varmaan "kuuluisi" olla enemmän sellaista, että tuntuisi luontevalta lähteä yhdessä kehittämään taitoja ja reflektoida niitä vapaasti; tällä hetkellä ei heti tule mieleen sellaista kollegaa, jonka kanssa tätä pohtisi keskellä arjen kiireiden.

Uskon olevani melko tietoinen omasta arkioppimisestani. Psykologian opettaminen ja opiskelu on osittain vahvistanut tätä tuntemusta. Olen aina lukenut paljon puoliammattimaista tietokirjallisuutta, lehtiä, katsonut dokumentteja jne. Ihmissuhteissa koetut vastoinkäymiset ja onnistumiset, jopa ammatilliset kriisit ovat opettaneet paljon.

Internetkokemukseni ovat olleet aika hyödyllisiä nekin. Nettiyhteisöjen vuorovaikutustapahtumat ovat olleet havainnollisia oppitunteja siitä, miten ryhmädynamiikka kehittyy ja siitä, miten helppo on ymmärtää toisia ihmisiä tahallaan tai vahingossa väärin ja miten vaikeaa on kirjoittaa sellaista tekstiä, jota muutkin jaksaisivat lukea ja pystyisivät ymmärtämään. Tätä tietotaitoa on ollut jopa kohtuullisen helppoa siirtää opettamiseen, ainakin kuvittelen oppineeni jotain. Samoin tietotekniikan hallinta on tuonut varmuutta myös työssä tarpeellisten härpättimien käyttöön.

Tänä kesänä hankin vihdoin digikameran. En ole ennättänyt opetella siihen liittyvää kuvankäsittelyä läheskään niin paljon kuin olisin halunnut, mutta siinäkin uuden oppiminen on tuonut mukanaan uudenlaisia tapoja myös katsella.

Autoremonteissakin olen oppinut paljon. Olen aina pitänyt itseäni teknisesti kömpelönä, mutta mukanaolo vaikkapa pakoputkiremontissa on opettanut sekä tunnetaitoja, teknistä ajattelua että itsetuntemusta. Esimerkkejä opetukseen tulee näistäkin oppimiskokemuksista...Voi oppilasparkoja!

Harrastukseni ovat tuoneet työhön ennen kaikkea esiintymisvarmuutta. Harrastelijanäyttelijänä on päässyt sinuksi esiintymisjännityksen kanssa ja nykyään, jos minun pitää esim. pitää puhe, kuvittelen esittäväni vakuuttavaa puheenpitäjää. Se auttaa minua etääntymään istestäni ja voittamaan jännitykseni. Kuoroharrastuksesta olen lähinnä ammentanut esimerkkejä, opiskelijoideni onneksi en kovin paljon laula tunnilla (tosin kirkkohistoriassa laulamme aina keskiaikalaulun ja neuropsykan kurssilla aivolaulun).

Kansalaistoiminta kuulostaa tosi juhlalliselta. Mutta omat kokemukset vaikuttamisesta ja paikallispolitiikan sivusta seuraaminen ovat olleet erityisesti yhteiskuntafilosofian ja elämänkatsomustiedon opettajana minulle ammatillisestikin merkittäviä. Olen iloinnut siitä, että entisiä opiskelijoitani on kunnanvaltuustoissa ja muuten mukana vaikuttamassa.

Käytän häikäilemättömästi ystäviltä ja sukulaisilta kuulemiani tarinoita muokaten ja yhdistellen niitä sopivasti psykologian- ja uskonnontunnin aineistoina - tietysti salaten tunnistetiedot ja muutenkin yksityisyyttä kunnioittaen.

Työelämässä oppii koko ajan. Oppii niin tunnetaitoja kuin sosiaalisiakin taitoja, samoin ihan tietoja. Työkaverit ovat huikeita eri alojen asiantuntijoita, joilta voi kysyä milloin mitäkin ja saada kiinnostavia perspektiivejä asioihin. Kaipa sekin on arkioppimista, kun käsityönopettaja lupasi opastaa saumurinkäyttöön...

Arkioppimista tulee hyvä itsetunto ja odotukset siitä, että osaa ja oppii. Tätä voi yrittää vahvistaa opiskelijoissakin osoittamalla heille tai saamalla heidät itse huomaamaan, mitä kaikkea he ovat oppineet koulun ulkopuolella.

Kesäterveisiä

Pari viikkoa olen nyt kokeillut opetella digikameralla kuvaamista. Omenapuukuvia on kameran muistissa nyt aika monta.

Paljon liikkuu mielessä myös tähän kurssiin liittyen. Tämän päivän kalevassa oli arvioitu ekotekosivustoje luotettavuutta tiedonlähetinä. Kuten Tuija kirjoitti perjantaina, kaikki liittyy kaikkeen. Sivistyksen arvosta ei voi kirjoittaa liikaa. Viisautta karttuu toivon mukaan myös iän myötä. Vaikka nuoriso saattaa hallita härpättimet hyvin, oma kokemus auttaa jäsentämään uutta härpätintietoa ja seulomaan itselle merkityksellisen muusta. Toivottavasti.

Väliarvio omasta oppimisestani ja prosessista

Siirsin äsken Maija L:n neuvon mukaisesti oman nimeni blogisivun yläreunaan. En muuten löytänyt bloggerista näppärää tapaa siirtää härpättimiä ylös- tai alaspäin. En kyllä yleensä jaksa kauan etsiä sellaista ominaisuutta, joka ei ole heti saatavilla. Arvostan käytettävyyttä eli en lue käyttöohjeita.

Kesällä tuskin olen täällä sen enempää FB-ryhmässä kuin blogissakaan kovin aktiivinen, kun minulla ei ole kannettavaa tai kännykässä verkkoyhteyttä. Olen kuitenkin yrittänyt jossain määrin ennakoida kesän tehtäviä ja tehdä niitä itsekseni jo vähän etukäteen. Mielestäni olen ollut kurssilaisena aika aktiivinen tähän asti, jopa niin, että vanha ilmiö, "en kai vain ole liian paljon äänessä ja yritä olla tärkeä" -tyyppinen itse-epäily ajoittain hiipii mielen kulmaan. Tiedän, etten ole valmiiksi mikään suuri verkkopedagogi tai tekninen taitaja. Siksihän olen kurssilla, että oppisin jotain uutta. Älkää siis ärsyyntykö, jos pohdiskelen keskeneräisiä ajatuksia enkä lataa valmiita tietoturvapoliittisia kannanottoja kehiin. Tai jos kommentoin liikaa toisten blogeja - näyttää muodostuneen kurssin kulttuuriksi, että kommentteja ei jaeta kovin paljon. Miksi? Kriittisetkin huomiot olisivat tärkeitä, muuten ei voi kehittyä.

Huomaan, etten ole oppinut käyttämään iGooglea yhtä selkeästi hakujeni lähtökohtana kuin voisin. Esimerkiksi blogien lukemiseen käytän yleensä linkkiä joko omaan tai jonkun muun blogiin ja seuraan siitä, ovatko muut julkisia blogeja kirjoittavat tehneet päivityksiä. Gmailin (koska se on vasta kolmanneksi tärkein sähköpostiosoitteeni) lukeminen unohtuu aivan liian usein, ja välistä huomaan vasta viikon päästä siellä esimerkiksi kutsun jakamaan jotain. Kiitos silti kaikille, jotka ovat jakokutsuja jaksaneet esittää! Liitän mieluiten RSS:t johonkin valmiiseen pohjaan enkä jaksa käydä erillisessä syötteenlukijassa (olen nyt kokeillut muutamia, ja unohdan aina, mitä jo käytän). Kalenterinkin (kurssiaikataulun)tsekkaan useammin Maijan blogista kuin omalta iGoogle-sivultani. Omia käytäntöjä on tosi vaikea muuttaa. Jos siis aikoisin tehdä jollekin ryhmälle aloitussivuston tai kotipesän, se vaatisi minultakin yhden uuden muistettavan päivittäisesti tsekattavan linkin. Ryhmän FB-sivua on helpompi seurata.

Mitä olen siirtänyt käytännön työhön tähän mennessä? Aika vähän. Yhteiskuntafilosofian kurssilla annoin yhdeksi koetehtävää korvaavaksi tehtäväksi yhteiskuntafilosofiaa käsittelevän julkisen blogin pidon. Yksi kurssilaisista innostui siitä niin, että hänen työmääränsä kurssilla paisui suureksi. Kurssipalautteet kahdelta kurssilta keräsin form-lomakkeilla, jonka linkitin Site-sivulle ja ilmoitin osoitteen koulun keskustelufoorumin kautta, jotta vastaaminen olisi yhden klikkauksen takana. Vastauksia ei tullut valtavasti, mutta niiden analysointi oli helppoa ja vaivatonta. Olin esimerkiksi kuvitellut olevani löyhä kurinpitäjä ja sain aika toisenlaista palautetta. Tässä jaksossa en käyttänyt mitään keskusteluryhmää netissä, mutta suunnittelin kyllä ensi keväälle sellaista, koska silloin pidän neljä samaa kurssia samassa jaksossa ja voisin kuvitella heille yhteisen foorumin yhdeksi työtavaksi lisäämään koko lukion ykköskurssin yhteisöllisyyttä.

Tietoturvaosion ja tekijänoikeuksien miettiminen on hyödyllistä, sen sijaan www-materiaalin laatukriteereiden suhteen ajattelen itse vaatimattomammin. Minun ei tarvitse olla ammattimainen www-materiaalin tai verkkosivustojen tuottaja, mutta voin - ehkä - oppia joskus tuottamaan sellaista materiaalia, jota voin jakaa kollegojen kanssa. Varmaan on hyvä senkin suhteen miettiä, mitkä kaikki kriteerit yrittää täyttää. Myös materiaalien kuluttajana ja käyttäjänä en aina ole ihan niin vaativa kuin laatukriteereissä esitetään. Terve järki ohjaa osaltaan materiaalin arviointiin. Kaipa tuota prosessia voi yrittää tehdä tietoisemmaksi, myös jotta sitä voi mallintaa opiskelijoille; tässä kriteeristö tietysti auttaa. Koulun kotisivujen arviointiin sain myös uusia näkökulmia.

Toivottavasti syksyllä erityisesti kokoavaa oppimistehtävää tehdessäni ajatukset rakentuvat enemmän kokonaisuudeksi. Some-näkökulma on joka tapauksessa värittänyt melkein kaikkea, mitä olen tämän kevään aikana uutisista tarkastellut tai lueskellut niin netissä kuin muuallakin. Yritän muistaa sen, mitä opiskelijoillenikin opetan: todellinen oppiminen vie aikaa.

Tekijänoikeudet

Kuva on Matt Vancen some rights reserved -ehdoilla jakama kollaasi. Kuvaa saa mm. muokata ja käyttää ei-kaupallisesti lähteen mainiten.

Huoh.

Oman verkkomateriaalin tuottaminen on todella usein minulla tyssännyt siihen, kuinka rasittavaa on etsiä sellaista kuvamateriaalia, joka olisi vapaan käytön piirissä. Cc-aineistoa kyllä on (ja Googlen tai Flickrin haussa voi rajata haun koskemaan vain creative commons -aineistoja tai erilaisia versioita vapaasti käytettävistä aineistoista), mutta paljon vähemmän kuin tekijänoikeuksin suojattua materiaalia. Free for educators -tyylisiä clip art -kuvia käytän joskus, mutta niissä on puutteensa. Aiheet ovat rajallisia ja kuvat usein melko kömpelöitä.

Lisäksi kaikessa materiaalissa pitäisi aina muistaa nimetä käytetyt kuvalähteet useimpien tekijänoikeustyyppien mukaan. Tämä vie aikaa.

Olemme vasta hankkimassa kunnollista digikameraa. Omat kuvat ovat omien tekijänoikeuksien piirissä. Ihailen opettajia, joiden energia riittää tuottamaan oma kuvamateriaalikin.

Kun oppitunnille tuotan materiaalia (en verkkoon), en vaivaudu useinkaan edes hyvän esimerkin vuoksi merkitsemään kuvalähteitä. Opiskelijoilta kyllä vaadin sitä.

Visuaalisuuden vaaliminen olisi hyvä juttu. En ole itse erikoisen visuaalinen ihminen, en osaa piirtää enkä juuri valokuvatakaan. Typogafinen ajatteluni on kehittymätöntä.

Oman verkkomateriaalin tuottamisessa ymmärrän hyvin, että ennen kuin lähtee tuottamaan verkkomateriaaleja työnantajalle, on tiedettävä, mitä tekee ja millä ehdoilla. Sen sijaan omaan käyttöön ja omissa nimissä tekeminen kannattaa minusta aina, vaikka aineiston jakaisikin. Olisi käsittämätöntä (kuten tässä talvella muistini mukaan pohdiskeltiin), jos kaikki opettajan työajallaan tuottama materiaali automaattisesti olisi työnantajan omistamaa. Ei, emme ole maaorjia. Työmme hedelmät ovat omiamme, ellei toisin sovita. Muuten esimerkiksi oppikirjoja ei enää valmista kukaan.

Ihan vastaavasti opiskelijoillakin on aina tekijänoikeus omiin tuotoksiinsa. Niiden julkaisemiseen verkossa tarvitaan silti alaikäisten kohdalta huoltajan lupa. Tämä on hidasta ja hankalaa, jos kyse ei ole kovin isoista asioista. Ennen vanhaan koulun lehtiin sai kirjoittaa tai piirtää ilman vanhempien lupaa. Nyt kun eletään verkkolehtiaikaa, se ei enää käykään.

Eniten minua silti tekijänoikeusasioissa harmittaa se, kuinka vaikeaa on tekijänoikeuksien kunnioittaminen elokuvakasvatuksessa ja videoiden käytössä. Miten opettaa medialukutaitoa koulussa, jos lähes kaikki on oikeastaan kiellettyä? Lainaaminen toki sallitaan.

Ja linkit, kunhan ne muistaa rakentaa sellaisiksi, etteivät ne avaudu osaksi omia sivuja.

Kokeilin arviointityökalua

Siirryin alustavasti ja ennakoivasti tehtäväosioon 4, laatu verkko-oppimisessa tai mikä sen nimi nyt olikaan. Kesällä en nimittäin taida paljon ennättää tehtäviä miettiä. Nyt on edes hiukan aikaa koneen äärellä, kun kumminkin valvon koululla kokeita (ja korjaustyö ei huvita tilapäisesti).

Seuraavassa Arviointityökalun tuottama yhteenveto suorittamastani arvioinnista.

Arvioinnin nimi Teologia.fi
Arvioinnin laajuus Arviointialue
Palvelun osoite www.teologia.fi
Arviointiajankohta 31.5.2010 - 31.5.2010
Lisätiedot portaali joka esittelee suomalaista yliopistoteologiaa
Yhteenveto
Arviointialue Yhteispisteet Maksimipisteet Arvosana
1. Käyttö 164 256 Asia toteutuu kiitettävästi
2. Sisältö 70 100 Asia toteutuu kiitettävästi
3. Johtaminen 0 0 Ei arvioitu
4. Tuottaminen 0 0 Ei arvioitu
5. Hyödyt 28 48 Asia toteutuu hyvin
Yhteensä 262 404 Asia toteutuu kiitettävästi

Arvioin kolme aihealuetta Teologia.fi-portaalista, joka on kolmen suomalaisen teologisen tiedekunnan ylläpitämä sivusto. Sen kautta voi seurata teologista tutkimusta. Voisin kuvitella suosittelevani sivustoa joissakin tapauksissa esimerkiksi uskonnon ylioppilaskirjoituksiin valmistautuvalle nuorelle tai teologian opintoja harkitsevalle nuorelle. Omaan tiedonhakuuni sivusto myös soveltuu ja sieltä olen joskus hakenut esimerkkejä teologisesta tutkimuksesta uskonnon ykköskurssilla.

Arviointityökalun käyttö osoittautui hiukan työlääksi ja puuduttavaksi. Osa kysymyksistä ei soveltunut tämäntyyppisen portaalin arvioimiseen, mutta työkalu salli kyllä kysymysten ohittamisen aiheettomina. Julkisten palvelujen arvioimiseen työkalu on täsmäase.

Joitakin hyviä näkökulmia työkalu antoi. Olen itse sitä mieltä, että hyvien julkisten palvelusivustojen pitäisi aueta erilaisilla selaimilla ja olla nopeasti avautuvia. Esteettömyyteen ja selkokielisyyteen en ole osannut asettaa vaatimuksia, mutta tärkeitähän ne ovat. Teologia.fi oli siinä mielessä hauska arvioitava, että usein yliopistojen sivustot sisältävät hankalaa jargonia. Sitä oli tässä ilmeisesti tietoisesti pyritty välttämään. Kaikki aineisto tuntui toimitetulta, mistä kiitos Aila Lauhalle.

Sivuston levollinen ulkoasu ja monipuolinen käytettävyys sekä sisältö tuli arvioitua työkalun avulla melko kiitettäväksi. En tiedä, kuinka iso puute on vaikkapa keskustelufoorumin puuttuminen. Tavallaan se voi olla plussakin. Erityisesti uskontoon ja teologiaan liittyvä avoin foorumi nimittäin voisi äkkiä olla monenlaisen häirikkökäyttäjän lempparisivu. Akateemiselle keskustelulle on muita parempia foorumeita ja vaikkapa suomi24-ryhmissä tai Tiede-lehden keskusteluissa on kyllä sijansa myös oppineemmille puheenvuoroille. (Mistä tuli mieleeni, että Facebookista olen löytänyt melko monia esim. Jumalan olemassaolosta innokkaasti ja tasokkaasti keskustelevia ryhmiä - englanniksi).

Ensin muuten mietin arviointityökalun kokeilemista koulumme oman Moodlen arviointiin. Siinä olisin voinut käyttää johtamisenkin arviointia eli arvioida omaa toimintaani. Toisaalta en ehkä olisi oppinut mitään, mitä en jo tiedä. Kun nyt jo ylläpidän sitä ympäristöä korvauksetta (jotta voisin itse käyttää sitä vapaasti), yritän toimia itselleni armollisesti ja olla vaatimatta liikoja.

Arviointityökalun käyttö paljasti minulle sen, että sitä on ehkä jopa opetettu jotkut julkiset palveluntarjoajat käyttämään. Sen verran hyvin jotkut kriteerit toteutuvat nimenomaan julkisissa palveluissa. Tämä saattaa myös selittää, miksi yhden toimivan portaalin rakentamiseen todella menee aikaa ja työtunteja. Seuraan esimerkiksi yrittäjyyskasvatuksen portaalin hidasta rakentumista työni puolesta.

Moniin tarkoituksiin riittää vaatimattomapikin verkkojulkaisu. Käyttötarkoitus ja kohderyhmä ratkaisee.