Opettajana Facebookissa

Liityin Facebookiin pari vuotta sitten. Syyni olivat tiukasti yksityiset. Löysin FB:n kautta muutaman elämästäni kadonneen ihmisen ja yhden uuden, tärkeän perheenjäsenen.

Pian huomasin, että muutama kouluni opettaja oli Facebookissa. Hurahdin nopeasti hyväksymään heidän laillaan myös opiskelijoiden kaveripyynnöt. Tässä vaiheessa päätin, että en kirjoita sivustolle mitään sellaista, mikä ei voisi olla kenen tahansa nähtävissä. Silti olen myöhemmin rukannut yksityisyysasetuksia tiukemmiksi. Useimmat tuntemani yläkoulun opettajat ovat vielä yksityisempiä. Osalle ei voi edes esittää kaveripyyntöä.

Opiskelijat FB-kavereina ei ehkä kaikissa kouluissa ole hyvä idea. Ymmärrän hyvin pidättyväisyydenkin. Lukiossa, jossa on alle kolmesataa opiskelijaa, ei tee mieli asettaa rajoja. Joko hyväksyn kavereiksi kaikki tai en ketään tuntemistani ihmisistä. Toistaiseksi en ole tätä katunut. Joskus joku opiskelija lähettää FB-viestin, mutta enimmäkseen ne ovat olleet erittäin korrekteja. Pysyn FB:n ansiosta jossain määrin tietoisena siitä, millaisessa maailmassa nuoret elävät. Tämä ei tee minusta oppilaiden "kaveria" - olen edelleen sama keski-ikäinen useimmiten huumorintajuton täti kuin muuallakin.

Olen Facebookissakin opettaja. Levitän hyödyllisiä linkkejä, annan (ainakin omasta mielestäni) kohtalaisen mallin siitä, miten netissä käyttäydytään. Joskus joku kysäisee filosofisia kirjavinkkejä FB-viestillä. Saan entisiltä oppilailtani hyötylinkkejä ja ajatuksia, jotka tukevat opettajuuttani.

En usko FB:n eriarvoistavan opiskelijoita, koska olen myös sen ulkopuolelle jääneiden käytettävissä koulun oman viestiverkon kautta. Samoin jaan myös koulun Moodleen linkkivinkkejäni.

Opettaja-lehden viimetalvinen juttu herätti minussa ärtymystä. Psykologian opettajien edustaja tuomitsi opettajien Facebookin käytön aika jyrkästi. Koulu ei kuitenkaan ole maailmasta erillinen saareke. Liika varovaisuus saattaa johtaa myös siihen, että ei saakaan uusimpia ideoita, ei ole nopeaa ja helppoa vuorovaikutusta toisten kollegojen kanssa. Esimerkiksi yhdessä tuttuni perustamassa Facebook-ryhmässä pääsin kertomaan mielipiteitäni tulevasta filosofian oppikirjasta ja sain siitä ennakkotietoja.

On monta mallia olla opettajana Facebookissa. Jotkut esimerkiksi hyväksyvät vasta entiset opiskelijansa kavereiksi. Tämä on minusta ihan hyvä linjaus. Itse ajattelen, että kaveripyynnön hyväksyminen on aika pieni ele ja kertoo, että tunnen henkilön ja tunnustan hänet tuttavakseni.

Kuntien käytännöt vaihtelevat. Kesken tämän talven FB:n käyttö yllättäen estettiin kaikilta kunnan palvelimilla olevilta koneilta. Syynä oli FB:ssa tapahtunut nettikiusaaminen. Uskon itse, että mitä enemmän myös opettajat ovat Facebookissa, sitä vähemmän nettikiusaamista pääsee tapahtumaan siellä. FB:n käyttöoikeus palasi yhtä lailla ilmoittamatta ja yllättäen suunnilleen samoihin aikoihin, kun kaupunkimme ja koulumme liittyi Comenius-hankkeeseen, jossa aiheena oli sosiaalisen median käyttö.

Facebookin käyttö ei tietenkään ole ongelmatonta. Olen toisinaan käyttänyt koulun konetta esimerkiksi pelaamiseen koeviikon valvontahetkinä. Tätä voinee pitää vastuuttomana:)

Lisään tähän Maijan kommentin ansiosta löytämäni Slidesharen:

Työ- ja vapaa-ajan minä sosiaalisessa mediassa, sosiaalisen median seminaarisarja 5.5

View more presentations from Tuija Aalto.

Sosiaalinen media oman työn tukena

Tuntuu siltä, että www.uutis.asia -sivusto ei ole minua varten. Enemmän löydän itseni kannalta mielekkäitä uutisia muualta, kuten FB-ystävien vinkkauksista. Viimeksi sain eilen vinkin FB:n yksityisyysasetusten muutoksesta (muistakaa tarkistaa!) ja Openbook-palvelusta, joka omalla karulla tavallaan paljastaa FB:n tietoturva-aukot.

Käytän arkityössäni monien lehtien verkkosivustoja ja YLEn uutispalveluja. Esimerkiksi yhteiskuntafilosofian kurssilla olemme kommentoineet tuoreita uutisia. Joidenkin tiedeuutisten RSS-syötteitä tilaan myös.

En oikein osaa määritellä, mikä olisi hyvä ammattiblogi. Seuraan jo Anne Rongaksen Opeblogia, jonka kautta olen saanut paljon vinkkejä. Kun olen niin monen aineen opettaja, seurattavaa on tavallaan liikaa. Yritän säännöllisesti lukea mm. muutaman ulkomaisen psykologian alan julkaisun verkkosivuja sekä filosofia.fi- ja teologia.fi-portaaleja. Netti kyllä tekee oman alan tiedon seuraamisen tavallaan helpommaksi, mutta mitään äärtä ja rajaa ei ole sillä, mikä olisi riittävää.

YouTuben Edu on minulle tuttu, ja TeacherTubeakin olen kokeillut aiemmin. TeacherTuben taso ei ole tarpeeksi korkea lukiolaiselle, vaikka kielitaito riittäisikin. Kokeilin taas kerran muutamilla halusanoilla, ja joko haluamillani sanoilla ei löytynyt mitään (kuten Platon!!!) tai materiaali oli tiedoiltaan vanhentunutta. YouTuben Edusta sentään löytyy jotain käyttökelpoistakin, esimerkiksi Stanfordin yliopiston professori Zimbardon haastattelu, jossa hän kuvaa pahuuteen liittyviä kysymykisä uusimman tutkimuksensa ja kirjansa pohjalta.

LeMilliin tutustuminen johti minut muutamien mutkien kautta www.opehuone.fi-sivustolle, josta löysin mm. päivänavauksia ja niitä trajoavia linkkejä, mikä ilahduttaa minua kouluni päivänavausvastaavana aina. Tiesittehän, että Facebookissakin on Päivänavaus-niminen ryhmä? LeMill-palvelu ei vielä sisällä paljonkaan suomenkielistä materiaalia, mutta on ihan hyvä foorumi tiedon jakamiseen. Enemmistö olemassaolevasta materiaalista liittyy suoraan sosiaaliseen mediaan ja sen käyttöön.


KenGurun, Edu.fi:n tvt-sivuston, sosiaalisen median määrittely oli selkeä ja hyvä.

Academic Earth on nimensä mukaan hyvin akateeminen. Opetuskäyttöön sieltä ei materiaalia kannata hakea, ellei ole IB-lukiossa tai korkeakoulussa töissä. Omiin tarpeisiin varmaan voisi kuunnella vaikka luentosarjan neurologiasta, jos olisi rajattomasti aikaa. Tai sivistäisikö novellinkirjoitusluento?