Ydinainesanalyysistä

Biologian ja maantieteen opettaja Mika Sipura kirjoitti eilen omassa blogissaan näin:

"Jonkinlaiseen konkluusioonkin olen tässä riipivässä maailmantuskassani päässyt. Minä olen parhaimmillani opettaja joka opettaa erottamaan pääasiat sivuasioista. Tämä näkyy esimerkiksi tänään palauttamissani maantieteen reaalikokeissa. Ne jotka ovat kuunnelleet erottavat pääasiat yksityiskohdista paremmin kuin ne jotka rakentavat asiantuntemuksensa kirjan varaan. Tämän taidon väitöskirjanohjaani Jorma Tahvanainen mainitsi usein, joten alan uskoa. Kolikolla on tietysti kääntöpuolensakin. Jätän omasta mielestäni hämääviä yksityiskohtia suosiolla unholaan, joten perfektionisteille minusta ei ole kummoista hyötyä. En ole lukiossa laudaturintekijä, enkä osaa valmentaa menestyjiä biologian olympialaisiin. Olisin poikkeuksellisen huono lahjakkaiden erityisryhmän opettaja. Tai huippulukion opettaja, jonka tehtävänä on estää yläkoulun kympin putoaminen Eximiaan."

Koen opettajuuden aika tavalla samoin. Koulu on keskinkertaisille, kuten Kant sanoi: huippulahjakkaat osaavat opettajattakin. Opettajan rooli on erottaa olennainen, suodattaa opettamastaan materiaalista sitä selkeyttävä runko. Tässä työssä helpottaa oma huono muistini. Toinen opettajan tehtävä on helpottaa tiedon sulattamista, auttaa tietorakenteiden uudistamista ja rakentelua kunkin opiskelijan omista lähtökohdista. Perustan rakentaminen unohtuu usein lukio-opettajalta, joka kuvittelee liikaa pohjatietoja opiskelijoilleen.