Autenttinen oppiminen/osio 6

Lueskelin materiaaleja autenttisesta oppimisesta. Diana-sivustolla oli kohtalaisen helposti aukeavaa tekstiä oman pohdintani tueksi.

Sana autenttinen on minulle filosofisesti värittynyt. Eksistentialistit puhuivat autenttisesta elämästä.

Huomaan pyrkineeni opettajuudessa autenttisuuteen eli esimerkiksi siihen, että opettamani aines koskettaisi opiskelijoita, tuntuisi omakohtaiselta, niveltyisi maailmaan jossa he elävät. Välillä kipuilen asian kanssa. Esimerkiksi kirkkohistorian tekeminen autenttiseksi ei ole helppoa. Haluaisin rohkaista opiskelijoita luomaan uutta, arvioimaan tietoa, dialogisuuteenkin; välillä vain tuntuu siltä, että opetus ja oppiminen jää vanhan toistoksi. En ole ratkaissut ongelmaa siitä, miten virittää opiskelijat omaehtoiseen tiedon rakenteluun ilman, että työmäärä kasvaa liikaa. Toistava opiskelu on helpompaa, vaivattomampaa, turvallisempaa.

Autenttisuus käsitetään oppimateriaaleissamme myös työelämän ja oppimisen linkittymisenä. Oppimisen tulisi aina palvella työelämää. Tässä jotkut oppiaineistani ovat helpompia: esimerkiksi psykologian opettamisessa tuon aika usein esille sitä, miten erilaisissa ammateissa tai perhe-elämässä tai harrastuksissa tai muuten arjessa voi hyödyntää psykologista tietoa.

Oikeiden ongelmien keruu opetuksen lähtökohdaksi ei ole helppoa. Tiedän yrittäväni virittää oppimisen lähtökohdaksi esimerkiksi kysymyksiä siitä, mitä on tehokas oppiminen tai miten ihmisten kanssa pärjää tai miten ymmärtää naispappeuskiistaa. Kaikki minun kysymykseni eivät ole autenttisia kaikille opiskelijoilleni - ainakaan juuri nyt. Toivoisin, että saisin opetukseni tuntumaan autenttiselta edes omissa silmissäni. Joillakin kursseilla sekin on haaste.