Varoituksia ja tietoturvaa

http://finance.yahoo.com/family-home/article/109538/7-things-to-stop-doing-now-on-facebook kertoo mitä Facebookissa kannattaa varoa.

Openbook on palvelu, joka kertoo Facebookin yksityisyysasetusten aukoista. Facebookin yksityisyysasetukset kannattaa joka tapauksessa ajoittain tarkistaa. Niitä muutetaan taajaan.

Oma tietoturvalistani täydennysohjeisto:
9. Käytä sellaisia käyttöjärjestelmiä, joissa ei ole tunnettuja tietoturva-aukkoja, jos se on mahdollista
10. Älä avaa roskaposteja tai epäilyttäviä verkkosivuja
11. Älä käytä sellaisia sovelluksia (esim. Facebookissa), joiden turvallisuudesta et ole varma
12. Mieti, onko salassapidettävää aineistoa ollenkaan tarpeen julkaista netissä.

Kokeilin " julkaise blogissa" -toimintaa

Tein äsken tiedonhakutehtävää. GoogleDocsista voi julkaista suoraan blogissa asiakirjan. Kokeilin "julkaise blogissa" -toimintaa, ja se kyllä onnistui, mutta asiakirjan muotoilut eivät näytä kovin fiksuilta suoraan blogiin siirrettyinä.

Fiksumpaa on siis esimerkiksi embed-komennolla pistää blogisivulle linkki kuin käyttää GoogleDocsin hauskaa ominaisuutta "julkaise blogissa". Siivosin blogiin tulleen koodin pois tästä syystä. Löysin kyllä monia kivoja linkkejä, kuten varmaan muutkin ovat löytäneet tai löytävät myöhemmin.

Erilaisten edistyneiden hakujen käyttöharjoittelu osoittautui mukavaksi, mutta aikaavieväksi. Osa annetuista hakuohjelmista ei sovellu erityisen hyvin humanistisille aloille, mutta saatan palata Scholar-tyyppisiin hakuohjelmiin myöhemmin esimerkiksi tarvitessani tietoa tieteellisistä artikkeleista. Helpoimmin open access -tyylisiä tiedostoja löytyy Googlen edistyneillä hakutoiminnoilla. Sosiaalinen media on aiheena sellainen, että vaikka yrittää rajata aihepiiriä, linkkejä tulee vastaan valtavia määriä ja laadullisestikin hyvää tavaraa. Löysin mm. lisää FB-ryhmiä, jotka voisivat olla hyödyksi.

Boolen operaattorien hakulogiikkaan olen perehtynyt joskus muinoin ja kertaus oli tarpeen. Pikkuisen hakuehtoja muuttamalla tuloslistaus muuttuu aika tavalla. Pidin siitä. että haut voi rajata ajallisesti ja esimerkiksi artikkelien nimen mukaan.

Hyvät nettisivut eivät aina ole suoraan minkään organisaation takana. Aika monet asiantuntijatkin käyttävät monenlaisia alustoja. Usein kuitenkin luotettavat tekijät erottuvat jo siten, että he esittelevät itsensä ja taustansa sekä tarjoavat sekä sisäisiä että ulkoisia linkkejä. Rajoittuminen pelkästään yliopistojen ja korkeakoulujen julkaisemiin sivuihin rajoittaisi myös tiedonsaantia.

Valikoidut linkkini

Tiedonhaun sivupolkuja

Tarmo Toikkanen uudehkossa blogikirjoituksessa Sosiaalinen media pakottaa muuttumaan pohtii mitä sosiaalisen median voittokulku tarkoittaa koulujen ja yliopistojen opetuksessa. Aalto-yliopistoa edustavan Toikkasen teesinä on, että opetuksen on muututtava: monologia ei viitsitä raahautua kuuntelemaan, kun YouTubesta voit seurata haluamaasi aikaan ilmaiseksi maailman huippuluennoitsijoiden opetusta kotisohvalta käsin. Siksi koulujen on sekä järjestettävä aitoa vuorovaikutteisuutta ja dialogisuutta omiin opintoihinsa että vastattava tulevaisuuden yhteiskunnan tarpeisiin valmentamalla opiskelijoista sosiaalisen median taitavia käyttäjiä.

Internet-tiedon arviointikriteerejä etsimässä

Tehtävien linkki Internet-tietojen arviointikriteereihin (Tampereen yliopiston sivulla) ei toiminut. Pikainen googletus tuotti monenlaisia aiheeseen liittyviä linkkejä, mutta tuskin tuota kadonnutta (johon kyllä yhä viitattiin monessa paikassa).

Tamkin tuottama sivusto ohjasi melko monipuoliseen tiedon tarkasteluun ja arviointiin. Sivusto muistutti mm. suurten hakupalveluiden USA-keskeisyydestä ja ilmaisen aineiston lisäksi olemassa olevista maksullisista palveluista.

Melko hyvän tsekkauslistan tarjoaa esimerkiksi Duken yliopiston Evaluating web pages -sivu. Tiedonhakijaa ohjataan tarkistamaan nettisivun tekijäiden luotettavuutta ja tarkoitusperiä, aineiston ajantasaisuutta, sisäisten ja ulkoisten linkkien sekä lähteiden ja muun rinnakkaismateriaalin antamaa tukea aineiston väitteille sekä materiaalin objektiivisuutta.

Kirastojen sivuilta saa hyviä tiedonhakupalveluja, esim. tiedonhaun portti ja hakemiani ohjeita tietojen arviointiin. Kirjastot.fi opettaa minulle, että internetin sisältöä on tutkittu. OCLC:n mukaan Yhdysvalloista on 55% kaikesta julkaistusta Internet-tiedosta.

Seuraava pätkä on suora lainaus äsken mainitulta sivulta tiedonhaun perusteista:
"Julkisista sivuista on:
- kaupallista informaatiota 83 %,
- tieteellistä tietoa, koulutukseen liittyvää tietoa 6 %,
- lääketieteellistä ja terveydenhoitoon liittyvää tietoa 2,7 %,
- yksityishenkilöiden sivuja 2,4 %,
- yhteiskuntatieteellistä tietoa 1,8 %,
- pornoa 1,5 %,
- yhteisöjen sivuja 1,4 %,
- julkishallinnon tuottamaa tietoa 1,3 %,
- uskonnollisia sivuja 0,8 %." Lähteeksi mainitaan Nec Research Insititute 1999 (ei nettilinkkiä).

Uudemmankin linkin internetin käyttötilastoihin löysin: Internetin käytöstä. Sivuston taustalla on kaupallinen yritys, Miniwatts Marketing Company, jonka kotipaikka on Kolumbia. Luottaako vai eikö luottaa? Lähteitä on kyllä mainittu, mutta sivuston kaupallisuus on ilmeistä. Sivuselaajalle aukeaa heti ponnahdusikkuna, jolla myydään lehteä. Toisaalta sivustossa on myös laaja valikoima ulkoisia linkkejä.

Lähteiden oikeellisuuden tarkistamiseen menee aikaa. Onneksi on olemassa valmiita tietopaketteja netin luotettavuudesta, olisi vaivalloista lähteä laatimaan itse omia ohjeistuksia esimerkiksi opiskelijoille. Heitä olen tiedon arvioinnissa opastanut arvioimaan ainakin taustaorganisaatioiden luotettavuuutta sekä kirjoittajan ja lähteiden tietojen tarkistettavuutta.

Wikispaces

Wikispaces on palvelu, jota olen hiukan kokeillut aiemmin. Tuon äskeisen linkin takana on blogi, jossa kerrotaan palvelun mahdollisuuksista ja seurannasta. Toistaiseksi se on ainakin ilmainen palvelu. Sähköpostiini tulee ajoittain postia muutoksista ja kehityksestä, vaikken ole aikoihin sitä käyttänyt. Wiki-pohjaa on helppo muotoilla ja se sopii yhteisölliseen tiedonrakennukseen. Samaan wiki-ideaan pohjaavat monet palvelut, ja kun yhtä on opetellut käyttämään, osaa käyttää muitakin. Wikikirjastot mahdollistavat esimerkiksi useiden opettajien yhteisen materiaalin teon. Itse pidän ajatuksesta, että materiaalia voi tehdä yhdessä ja kaikki halukkaat voivat sitä käyttää, jos haluavat. Aina ei ole realistista tehdä joka asiaan "oikeita oppikirjoja" tekijänoikeuksineen. Toisaalta omaa työtä kannattaa arvostaa, ja miettiä millaiset ehdot hyväksyy tekstejä julkistaessaan.

Ning-yhteisöt maksullisiksi?

Satunnainen sometu-aiheisten sivujen selailu tuotti "palkkioksi" tiedon, että ning-yhteisöt muuttuvat maksullisiksi. Olin joskus suunnitellut sitä yhdeksi kurssialustamahdollisuudeksi. Ningin mahdollisuudet ovat olleet monipuolisia ja käteviä, helppokäyttöisiäkin. Verkossa ei koskaan tiedä, mikä muuttuu maksulliseksi. Ja siksi ilmaisia medioita ei tavallaan ole.

Pedagogiikan kehittämisen näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että ihan varma ei voi koskaan olla siitä, mikä kaikki verkossa säilyy. On siis syytä ottaa materiaaleista kopioita ja päivittää linkkilistojaan useaan paikkaan. Toisaalta ei muutosta aina tarvitse pelätä. Vaihtoehtoja riittää. Toistaiseksi FB on maksuton, samoin nämä monipuoliset googlepalvelut tai yahoo-groups tai...

Koulun omat moodlet ja muut oppimisalustat ovat nekin sovittuja käytäntöjä. Ei niittenkään pysyvyys ole täysin taattua. Vakaus/pysyvyys saattaa olla suurempi, kun johonkin palveluun on siirrytty ja siitä mahdollisesti maksetaankin. Omat ympäristöt mahdollistavat nekin monia sosiaalisen median juttuja.

Kouluni GoogleMapsissa

Näytä suurempi kartta