Olisiko tämä nyt tässä?

Blogissa on 31 kirjoitusta oppimispäiväkirjaa, tehtäviä tehty järjestelmällisen epäjärjestelmällisesti ja harjoitustyökin on valmis (joskin prosessi jatkuu - luultavasti säädän sitä vielä hiukan ennen kuin oikeasti annan opiskelijoiden käsiin ohjeet).

Olen aivan varmasti oppinut kurssilla jotain, vaikka en ole ihan varma kaikkien välineiden käytöstä. Kesän väli opiskelussa sai luultavasti aikaan sen, että oli hankalaa hyödyntää kaikkia suhteellisen käyttökelpoisia välineitä, joita oli keväästä kokeillut. Huomasin, etten jaksa FB:n ja kolmen sähköpostin ja bloggerin lisäksi tsekkailla vielä GoogleDocsia, iGooglea ja Sitesia säännöllisesti. Mistä opin, että kurssisuunnittelussa lähden muutamasta hyvin hallitusta välineestä enkä hajota opiskelijoiden fokusta liian monella kotipesällä.

FB kotipesänä toimi kohtalaisesti, kun Naamakirjassa tulee muutenkin notkuttua liki joka päivä. Keskustelualustana se oli kohtalaisen toimiva, tosin virheiden korjaamiseen ei ollut hyviä työkaluja (esim. turhat keskustelunalut jäivät näkyviin). Yllättävän vähän varsinkin nyt syksyllä sai vastauksia kysymyksiinsä; tämä hämmästytti, koska keväästä tuntui, kuin osa kurssilaisista olisi melkein kilpaillut esitellessään jo osaamiaan asioita. Kurssilaisten tietotekniset ja sosiaalisen median taidot vaihtelivat ilmeisen paljon. Ehkä sain aika paljon irti juuri siksi, etten valmiiksi tiennyt kaikkea, mutta motivaationi oli kuitenkin korkealla.

Sosiaalinen media on kiinnostava työväline. Samaan aikaan kurssin kanssa tuntui siltä, että sosiaalisesta mediasta järjestettiin kursseja niin yrityksille kuin mainostajillekin. Facebook on ollut koko ajan uutisissa ja tietoturva-asiat ovat olleet ajankohtaisia. Sosiaalisen median koukuttavuutta on tullut pohdittua omallakin kohdalla, kun on välistä pitänyt pidättäytyä liiasta notkumisesta verkossa. Onneksi minulla ei ole mobiilia yhteyttä.

Mietin välistä myös hypetyksen vaaraa. Sosiaalinen media ei tee autuaaksi, ei ratkaise oppimisen motivaatio-ongelmia, ei korvaa hyvää opetusta. Voi myös olla hyvä, jos ei liikaa heittäydy mukaan sellaiseen, jonka vaikutuksia ei kokonaan tajua. Aivan varmasti sosiaalinen media on muuttamassa peruuttamattomasti opettajan työtä. Vähintään yhteistyöverkostojen merkitys kasvaa ja helpottuu. Kuka enää erikseen hakeutuisi sellaiseen keskustelumiljööseen, joka ei ole yhteydessä edes sähköpostiin?

Olen iloinnut kurssilla eniten siitä vuorovaikutuksellisuudesta, että yhtäaikaa samoja asioita on miettinyt ihan eri alojen opettajat. Eniten on harmittanut se, että osa kurssilaisista on ehkä pudonnut pois - ei ole näkynyt aikoihin jälkiä alun aktiivisista ja hauskoista kirjoittajista. Toisaalta uusia aktiivisia bloggaajia ja kommentoijia on astunut mukaan. Enemmänkin aitoa vuorovaikutusta olisi voinut olla. Kiireinen työ ei anna siihen mahdollisuuksia. Sama riski koskee myös verkkoon tehtäviä opiskelukokonaisuuksia, joita itse olemme tekemässä: myös ainakin lukio-opiskelijat ovat kiireisiä ja stressaantuneita.