1. oppimistehtävä jatkuu...

Tarkistin, että sain kaikki kotipesätehtävät tehtyä. Löysin itsestäni taas kerran kapinallisen opiskelijan, joka ei malttaisi tehdä kaikkea ohjeiden mukaan vaan haluaa soveltaa heti omiin tarpeisiin. Pistin itseni kuriin ja yritin ajatella, että muokkaamaan pääsee myöhemminkin.

Gmailin lähettämistä itselleni olen ennenkin tehnyt, kun olen tarkistanut, että posti toimii, kuten haluaisin. Hassulta tuntuu jakaa asioita/dokumenttejä vain itsensä kanssa. Toisaalta se vapauttaa paineista.

Labsiin en olisi tutustunut, ellei Jaana olisi kirjoittanut siitä omassa oppimispäiväkirjassaan. Toiminnat olivat enimmäkseen huvittavia, enkä ottanut hajoamisriskiä. Kokeilumielisille aika hupaisia?

Ilahduin, kun Jaana oli neuvonut Mariaa FB-keskusteluissa. Olin itsekin ajatellut, että jokin ongelmanratkaisukeskusteluaihe olisi hyvä olla olemassa esittelyjen lisäksi, joten Maria ja Jaana ehtivät tehdä sen, mitä minä vasta tuumailin.

Hassu ajatus, jonka tunnustan nyt: kun kurssilaisissa on useampi äidinkielen opettaja, pelkään kirjoittavani huonoa kieltä, kun kirjoitan nopeasti. Nyt olen sen tunnustanut enkä enää häpeä. Pitääköhän päätös? Iloitsen siitä, että oppimispäiväkirjat vaikuttavat hyvin erilaisilta. En itse osaa kuvata omia harhapolkujani yhtä osuvasti kuin Maria, mutta tunnistan kyllä räpiköimistunteen, jota hän itseironisesti kuvailee.

Gadget-sanalle kaipaisin järkevää suomennosta. Sellaista ei varmaan ole. Sosiaalisista gadgeteista puhuminen tuntuu kömpelöltä.