Kummasti annettu teema on alkanut autentisoitua mielessä. Muutaman viikon ajan olen huomannut ajattelevani oman opetukseni autenttisuutta myös kriittisin silmin.
Verkkomateriaalin autennttisuuden arvioinnin lomake on kulkenut mukanani. En ole soveltanut sitä (vielä?) verkkomateriaaleihini, mutta olen vakavasti miettinyt mm. uskonnonopetuksen autenttisuutta ja työelämän tarpeita (toinen juttu on, miten tehdä työelämän tarpeet opiskelijoille läheisiksi, varsinkin kun heidän tulevat työnsä voivat olla mitä tahansa). Viime viikolla hesarissa oli yleisönosastonkirjoituksia uskonnonopetuksesta. Yksi kirjoittaja mietti, kuinka uskonnonopetus tulisi tehdä eläväksi ja relevantiksi ajankohtaisten kysymysten kuten naispiispuuden tai raamattukysymyksen kautta. No niinhän tässä tehdään, koko ajan - silti kaikille nuorille ei ole oikea kysymys vaikka yrittää ymmärtää ilmiöiden taustoja. Riittääkö se, että oppimisen kohteeksi valikoituu aiheita ja kokonaisuuksia, jotka edes muutamalle ryhmäläiselle voivat olla tärkeitä? Mikä on autenttisuuden ja yleissivistyksen suhde? Miten historia auttaa ymmärtämään nykyisyyttä?
Kirkkohistoriaa opettaessani olen kipuillut tämän kysymyksen kanssa aika pahasti. Samalla olen miettinyt opetussuunnitelmaa ja sen relevanssia. Mitä tulevat aikuiset tarvitsevat elämässään? Vieläkö jokaisen tarvitsee ymmärtää uskonnollista ajattelua edes vähän? Miksi kaikki eivät koe sitä itselleen tärkeäksi? Pitäisikö todellisuudessa tapahtuvien muutosten heijastua jossain määrin myös koulun opetuksen sisältöihin?
Irja Askola astui virkaansa eilen. Kaunis vihkimystilaisuus kirvoitti keskustelua Facebookissakin. Ainakin joillekin ainakin jotkut opettamistani asioista ovat merkityksellisiä.
Harjoitustyö
-
Viimein näyttää siltä että sain kuin sainkin raavittua tämän kurssin
kokoon, vaikkakin n. 2kk myöhässä. Harjoitustyön laitoin juuri
sähköpostilla koulutt...
15 vuotta sitten
Tekstit
Autenttisuus-osio on ollut myös minulle merkityksellinen siinä mielessä, että teema on jäänyt mieleen pyörimään. Asiaa huomaa ajattelevansa aikaisempaa enemmän. Ja paljon tulee mietittyä sitäkin, kuka mitäkin tietoa ja taitoa tulevaisuudessa tarvitsee.
VastaaPoistaToisaalta sivistykseen kuuluu se, että ymmärtää asioita monesta näkökulmasta ja tuntee erilaisia aiheita edes jollain tasolla, vaikka ne eivät kovin läheltä omaa elämää liippaisikaan. Sivusta katsojana näen tärkeänä sen, että uskonnollista ajattelua ymmärtää edes vähän. Kyllähän eri uskonnot ovat jatkuvasti mm. medioissa esillä. Ja uskonnot ovat hyvin usein jollain tavalla sidoksissa politiikkaan ja siten maailman tapahtumiin. Jos ei ole mitään hajua eri uskontojen sisällöistä, jää maailmasta aika paljon ymmärtämättä.
Ehkä yleissivistyksenkin voi nähdä autenttisena:) Kuinka sen vain avaisi nuorille niin, että hekin tajuaisivat sen merkityksen? Hetkittäin oppitunneilla näkee, että nyt se tapahtuu. Asiat linkittyvät toisiinsa mielekkäästi ja ahaa-elämykset seuraavat toistaan. Kuinkahan helppoa tämä kokemus on siirtää verkkokurssille tai sosiaalisen median kautta tapahtuvaan oppimiseen?
VastaaPoista